Lisää ihania koruja!

https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10150922152017403.443768.602997402&type=1&l=5bb575fd0a

Enkeleitä

Ystävä on tehnyt näitä ihanaisia korviksia, ja lupasin mainostaa kun hän ei itse jaksa. Korviksilla on hintaa 4,50€/ pari, avokoukuissa on stopparit takana, osassa on suljettavat koukut. Päivitän meiliosoitteen kohta tuonne sivuun, sitä kautta saa tilattua. Postikulut kakkosluokassa 0,75.  

Näistä on jäljellä neljät siniset.

                                                                   
                                                                      Lähikuvaa:

 

                                                           Suljettavilla koukuilla:

Teetä ja sympatiaa

 Jotain kummallista on tapahtunut: kahvi ei maistu. Väkisin olen aamulla yhden mukillisen juonut, mutta taidan kyllä siirtyä pääasiallisesti teen juojaksi. Ajattelen, että kroppa ei nyt vaan halua vastaanottaa kahvia ja viestii siitä yökötyksellä, mutta mene ja tiedä.

 Kesälomaan ei ole enää pitkä aika, ei todellakaan! Jotenkin on koko kevät hujahtanut ohi palavereissa ja osastolla juostessa, tuli ihan yllätyksenä että koulu loppuu ihan kohta :O  Osastolaisella on vielä muutama vajaa viikko jäljellä. Kesälomasuunnitelmiin kuuluu muutaman päivän reissu kunnan omistamalle mökille, jonka vieressä on mahtava hiekkaranta. Tällä kertaa varattiin mökki arkipäiville, viimeksi oltiin viikonloppuna ja rannalle leiriytyi nuorisoporukka joka ryypiskeli ja mölysi. Vastaiskuna luvattiin lapsille, että saavat heti aamulla aikaisin lähteä juoksemaan polkua rantasaunalle ja takaisin ja leikkiä intiaaneja, asiaankuuluvien huutojen kanssa tietysti ;) (En kyllä kostamista kannata, mutta tuo oli sellainen huumoripitoinen aamunavaus.)

 Toinen reissu on tiedossa myöhemmin, sekin mökille, tällä kertaa Eteläpohjanmaalle. Kotiinpäin lähtiessä käydään Powerparkissa, jos sää sen sallii. Välillä on ollut sellaisia ahdistuspäiviä, että tuntuu kivalle kun nyt on jotain mitä odottaa. Lomareissuja ennen tosin pääsen ystävän kanssa Tampereellakin käymään, sekin kaivattu ja odotettu irtiotto arjesta. Siellä reissulla käyn hakemassa muutaman hiiren, aloitan itse kasvattamaan ruuat Vihtorille. Ja hiiret on kyllä niin söpöjä, että muutama jää varmasti myytäväksikin asti, ihan vielä elävinä ollessaan.

 Eläinperheemme on kasvanut muutamalla uudella tulokkaalla, pojat saivat omat kääpiökynsisammakot, joiden nimiksi tuli Lerppu ja Leikki :D

 Omia sirkkojakin sain pitkästä aikaa kasvamaan, niitä tarvitaan Latelle ja Laten tuleville "veljen" lapsille. En millään malttaisi odottaa että pikkuliskot kuoriutuvat! Latesta on muuten tullut varsinainen seikkailija, se viettää aamupäivät ikkunalla aurinkoa ottaen, joskus melkein koko päivänkin, ja sitten lähtee itse kukkapöydän kautta terraan takaisin, tai hyppää lattialle ja mönkii jonnekin nukkumaan. Muutama päivä sitten kontattiin miehen kanssa koko olohuone läpi, kun Late oli hävinnyt ikkunalta. Se löytyi sitten kirjahyllystä kansioitten välistä, nukkui siellä piilossa.

 Oma terveys on taas mietityttänyt, omituisia kohtauksia ei ole enää tullut, mutta verikokeet paljastivat että kolesteroli on koholla. Ruokavalio remonttiin ja liikuntaa. Paino on jo lähtenyt laskusuuntaan. Jospa se tällä kertaa pitäisikin sen suunnan.

 Tänään käydään ystävien luona kyläilemässä ja pesemässä pyykkiä. Meidän pesukone hajosi, kuten myös varakone. Ensi viikolla toivottavasti tulee uusi.

 Käsityörintamallakin tapahtuu jotain, mutta niistä lisää myöhemmin :)

 Iloista päivää kaikille!

Pikakuulumisia

 Tässä tiivistettynä kuulumisia:

Esikoinen on piristynyt huomattavasti, meillä oli ensimmäinen viikonloppu aikoihin, kun ei tarvinnut vääntää mistään. Nyt sitten seurataan että jatkuuko tuo pirteys vai alkaako mieliala kohta taas laskea, se viittaisi sitten kaksisuuntaiseen. Kädet ristiin ja rukoilemaan että olis "vaan" pelkkä masennus.

Aloitin pitkästä aikaa ristipistoilun, ja se on niiiiin kivaa! Se tunne, kun avaat pakkauksen ja otat langat ja ohjeet esiin ja hypistelet niitä, wau. Pienet on ilot. Pakkaus on ostettu Kirjokkaasta.

Oma terveys on viime aikoina huolettanut, saan omituisia heikotuskohtauksia, tällä viikolla otetaan labrakokeet. Jospa niistä selviäisi jotain.

Late- liskolle iski ummetus. Kylvetys joka päivä ja riemastuttavat kylpykakkarat, ja tadaa: se on ohi!

Vihtori loi nahkansa.

Maisa molttasi onnistuneesti, Keijo ei ja se menehtyi kesken molttauksen :(

                                          Maisa molttauksen loppuvaiheessa, vielä selällään:

                                                                      Vanha nahka:

Uusi, upea Maisa:

Kevät! Ihan paras vuodenaika <3

Alien! :O

 Ihan se on totta, meillä asuu alien! Se on nimitys, jota käytetään jauhomadon ja jättijauhomadon ( varmaan muidenkin?) toukka- ja koppakuoriaisvaiheen välimuodosta. Yksi jättis oli piiloutunut Keijolta ja siellä salaa turpeen alla oli muuttunut koppikseksi. Toinen jauhomato on just välivaiheessa alienina. Ja näyttää ihan hirveälle :/ Harmi kun noita jättiksiä on vaikeampi kasvattaa, ois kiva ollu saada Keijolle ja Maisalle jättiksiä omasta kasvatuksesta.

Tänään koulin osan taimista, osa jäi vielä astioiden puutteen takia entisiin purkkeihin. Oon liian innokkaasti kierrättäny kaikki muoviastiat kun viimein tuli muovinkierrätys mahdolliseksi täälläkin :D Toivottavasti saan nuo auringonkukat kukkimaankin, ne on minun lempikukkia, kääntävät aina kasvonsa aurinkoon. Se onkin ainoa keino, jolla saa varjot jäämään taakse. Kuvastaa hyvin myös ihmisen suhdetta Jumalaan, ja Jeesukseen joka on maailman valo. Siitä sitten hienosti aasinsilta siihen, että kävin viimein tämän kylän seurakunnassa, onneksi minut kutsuttiin ja haettiin kotiovelta, muuten olisin jäänyt kotiin. Ensimmäinen kerta uudessa paikassa on aina vaikea. Tai ehkä siitä vaan tekee itselleen vaikean?

 Esikoinen jatkaa vielä osastolla oloa, vähitellen aletaan sitten kotiuttaa, ettei tule liian äkkiä muutos osastolta normiarkeen. Kyllä on monesti ihan voimaton tämän tilanteen kanssa, mutta vähän kerrallaan edetään ja asiaan kuuluvasti välillä otetaan takapakkia. Jos en olisi itse käynyt samaa läpi, en ymmärtäisi ollenkaan miksi lapsi käyttäytyy noin, mutta onneksi... Kai tässä on nyt se "hieno" tilanne, kun voi auttaa toista kun on itse käynyt saman läpi. Omaa masennustani en jättäisi sairastamatta, se muutti elämän niin totaalisesti ja parempaan suuntaan, mutta lapsen se olisi voinut kiertää. Enkä toivo sitä kenellekään, paitsi ehkä joskus vähän niille, joiden mielestä masennus on vain laiskuutta. Kävisivät päivänkin siellä suossa, ilman toivoa, ilman elämänhalua, niin tietäisivät...

 Mutta hypätäänpäs sitten vähän kevyempään lopetukseen: Avonilta tuli uusi Mosaic Effects- päällyslakka. Alla sävy Strawberry. Efektilakkaa on myös mustana. Kirkas päällyslakka vähän levitti tuota pinkkiä, muuten ihan jännät. Ja meillä kasvaa avokado :)

Kotona ollaan

 Sohvan tultua taloon alkoi tämä asunto viimein tuntua kodilta. Laatikoita on vielä muutama purkamatta, mutta komerotila on jo loppunut päiviä sitten. Täytynee alkaa tiivistää. Valtava pyykkivuori alkaa olla selätetty, ja vaikka pyykinpesu on yksi ihanimmista kotitöistä, alkoi sekin maistua jossain vaiheessa puulta. Kun sai läjää pienemmäksi, jostain ilmestyi uusi läjä pestävää. Onneksi täällä pystyy pitämään pesukoneen ja kuivurin yhtä aikaa päällä, entisessä asunnossa paloi sulake.

 Pääsiäinen ja sen tärkein sanoma on jäänyt taka- alalle tässä touhutessa, mutta ajatuksissa se on ollut tiheään. Tuntuu yhtä aikaa hirveälle ja sanonkuvaamattoman hienolle, että Jeesus  joutui ristiinnaulittavaksi ja kärsi minunkin syntieni takia. Kärsimyksensä kautta Hän kuitenkin sovitti ne synnit, minun puolestani. Järki ei sitä aina meinaa käsittää, mutta sydän tietää.

 Uutta elämää puskee myös  olohuoneessa, istuttamani salaatit ovat itäneet, samoin unikot ja muutama auringonkukan siemenkin. Tarkoitus on tehdä ruukkukasvimaa etuoven luo, kun omaa pihaa meillä ei täällä ole. Pieni läntti asfalttia vaan tuossa edessä.

Uusia asukkejakin on tullut, sain eilen ruusukuoriaisia :) Kauniita ötököitä.

Hyrskyn myrskyn

 Muutto on periaatteessa tehty, mutta vielä ihan vaiheessa. Ihmetellen katselen laatikkoja ja pusseja, kovasti yritän käsittää että ne oikeasti ovat mahtuneet johonkin. Tuntuu että jostain komeroiden syövereistä on muuton aikana salakavalasti ilmaantunut tuplamäärä tavaraa, ja nyt ne pyörii siellä täällä, yleensä kulkuväylällä tai muuten vaan edessä. Kaikki roina tuntuu siitäkin syystä käsittämättömältä, että olen ainakin 20 kauppakassillistä lahjoittanut jo pois, ja silti sitä vaan riittää, ja riittää...